Kuulun heräteostos-ihmisiin. Kävin eilen täydentämässä lapsen purkkiruokavarastoa, ja tein marketin vihannesosastolla löydön: tuoreita siitakesieniä rasiassa ja raparperisosetta pötkössä. Oli pakko ostaa, koska tuntui kivalta ajatukselta että minulla olisi jääkaapissa raparperisosetta (pötkössä) ja tuoreita siitakesieniä. Nyt siten mietin mitä niistä voi tehdä ennen kuin ne menevät huonoksi. Aiempaan kanamoussekokemukseen pohjaten niitä tuskin kannattaa ainakaan lapselle tarjota.Kuulun myös paniikkiostos-ihmisiin. Paniikkiostaja on henkilö, joka hätääntyy kun joutuu kahden kesken agressiiviseen myyntitilanteeseen myyjän kanssa, ja ostaa tuotteen vain a) päästäkseen pois tilanteesta ja/tai b) koska ei kehtaa sanoa ei.
Koska TV-lupatarkastajia ei enää tarvitse pelätä ja jehovantodistajat kävivät viimeksi viikko sitten, uskalsin avata oven tuntemattomalle. Ovella seisoi kaksimetrinen kuuro venäläinen kehonrakentaja, joka ojensi minulle kortin jossa kertoi olevansa kuuro ja myyvänsä esineitä. Enempiä kyselemättä mies alkoi purkaa puisia leluja laukustaan rappukäytävään. Normaalitilanteessa olisin ehkä sanonut ettei meillä ole kiitos leluille tarvetta. Tämä ei kuitenkaan tuntunut normaalitilanteelta, koska mies oli kuuro (en osaa viittoa), venäläinen (en puhu kieltä), erittäin iso (en pärjää tappelussa), ja minulla oli sylissä lapsi, jonka saattoi myös tulkita todisteeksi siitä että leluille ON tarvetta. Niinpä nappasin hätäpäissäni käytävältä lähimmän esineen, näytin venäläiselle yläpeukkua ja maksoin lystistä 15 euroa.
Poika imeskeli uutta puusammakkoa tyytyväisenä 5 minuuttia, sen jälkeen ensimmäinen räpylä irtosi ja sammakko lähti jäähylle.
Ensimmäinen kerta kun joku myöntää ostaneensa jotakin näiltä epämääräisiltä ovikaupustelijoilta! Noloahan se on, mutta rohkeutta vaatii tunnustaa. ;)
VastaaPoistaTotta, itsekään en ole tainnut koskaan kuulla kenenkään heiltä mitään ostaneen. Joku niitä ostoksia kuitenkin salaa tekee, kun vuodesta toiseen jaksavat ovilla kiertää.
VastaaPoista