Kun äiti on vähän väsynyt

Unenpuute saa aikaan jänniä asioita. Erityisesti lähimuistissa. Lisäksi väsyneenä keskittymiskykyni on suunnilleen 4-vuotiaan luokkaa. Aloitan asioita (kuten pyykkien viikkauksen), keksin kesken kaiken uuden asian (kuten vaatekaapin järjestämisen), huomaan tekeväni kolmatta asiaa (kuten vanhojen farkkujen sovittaminen) ja siinä vaiheessa kun vauva herää, vaatekaappi on myllätty lattialle, pyykit ovat edelleen narulla, ja ne kolmet liian pienet farkut jotka pitäisi heittää pois lojuvat lattialla viikon, kunnes tungen ne takaisin kaappiin.

Päätin tehdä Facebookissa pienen gallupin siitä, minkälaisia sivuoireita äitiysväsymys saa muissa mammoissa aikaan, ja ihanat kanssasisareni kertoivat:

• Säännöllisesti joudun kysymään mieheltäni samaa asiaa moneen kertaan, vaikka muistan että olen kysynyt aiemminkin ja tiedän miehen vastanneen, en vaan kertakaikkiaan pysty muistamaan vastausta.

• Olen buukannut useamman menon päällekäin imetysdementian vallassa esim. kerran varasin kampaajan tasan samalle ajalle, kun piti olla kaverin kanssa treffit.

• Voipaketin olen laittanut jääkaapin sijasta mikroon (sieltä se löytyi sitten käyttökelvottomana) ja leivän laittanut jääkaappiin (meillä ei sitä siellä yleensä säilytetä).

• Kun mentiin ekaa kertaa vauvauintiin, niin tietysti oli vauvalle kaikki mukana, mutta itseltäni puuttui sitten uikkari ja shampoo (onneksi oli vuokrauikkari mahdollisuus).

• Teen sunnuntaisin yhtä nettiprojektia ja olen unohtanut siitä palkallisen päivystysvuoroni pari kertaa.

• Olen pessyt uuden lahjakännykän pesukoneessa (unohtui kylpytakin taskuun), ja toinen puhelin on kulkenut yhden automatkan auton katolla; kaikeksi onneksi oli lyhyt matka, en kaahannut ja puhelimessa oli muovinen pehmuste päällä, pysyi siis paremmin siellä katolla eikä tippunut.

• Minä kävelen päivittäin roskapussin kanssa postilaatikolle, roskis on siis ennen postilaatikkoa ja kun huomaan niin aina eka reaktio on, etteihän kukaan nähnyt ja hirnun ääneen.

• Leipoessa unohdan aina vähintään viimeisen pellillisen uuniin ja meillä leivotaan paljon eli harvase viikko poltan jotain. Uunissa on hienot hälysysteemit sun muuta mutta kun edelleen luotan muistiini niin vakaasti niin en käytä.

• Meillä on liiterin oven yläpuolella semmonen lauta, jolla saa pönkättyä ovet kiinni. Unohdin laittaa laudan kunnolla ylös ja kohta tajusin, että taapero oli paiskannu liiterin ovet kiinni ja se lauta oli tipahtanu alas. Seiskoselin puut sylissä liiterin sisäpuolella ja poika vesisateessa ulkona, ovia ei saa auki, tietenkin aamupäivä ettei kotona ketään eikä kyllä lähimaillakaan. Onneksi sen ainoan kerran olin muistanu pistää puhelimen taskuun ja soitin paniikissa miehelle, joka on puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa töissä. Samalla yritin maanitella poikaa, ettei se keksi lähteä pihalta mihinkään. Onneksi miehellä oli naapurin numero, joka onneksi oli ollut yövuorossa ja joka onneksi vastasi vaikka oli nukkumassa, ja tuli pelastamaan minut pois.

• Haalauduin viikon liian aikaisin neuvolaan. Olin vielä edellisenä iltana tarkistanut neuvolakortista ja seinäkalenterista, että aika on keskiviikkona silloin ja silloin. Hirveällä kiireellä kurvailin lapsen kanssa kun oli vielä aamun ensimmäinen aika ja mieskin jäi kotiin siksi aikaa toisen lapsen kanssa. Ehdin siinä jutella yhden sun toisenkin kanssa ennen kuin vartin päästä tajusin tarkistaa päivämäärän neuvolakortista. Ensimmäinen reaktio oli että eihän kukaan hoksaa kun hiippailen täältä pois... No, seuraavana keskiviikkona päästiin rokotuksille.

• Avainten kans häröillään yhtenään (löytyvät roikkumasta ulko-ovesta) ja jos kauppaan menee ilman lappua niin vaikka olis kaksi asiaa, toinen niistä unohtuu.
  Useamman kerran olen kaupan kassalla huomannut että lompakko ei olekaan mukana.

• Alkuun havahduin usein keskellä yötä siihen että  apua se vauva on tuossa meidän välissä, oon taas nukahtanut kesken syötön... vaikka oonkin vienyt vauvan takaisin sänkyynsä ja meidän sängyssä on tyyny/peitto/mies/pehmolelu.

• Heitin sukat pyykkikorin sijasta vessanpönttöön. Löysin tiskirätin jääkaapista. Unohdin kastepapin kotikäynnin.

• Olen käynyt vaunuttelemassa roskapussi vaunujen alaosassa.

• Usein unohtuu ottaa vauvalta sukat pois kun pesee peppua hanan alla. Housut oon sentäs muistanu aina ottaa pois! 

• Isänpäivää edeltävänä päivänä vuokrattiin miehen kanssa leffa. Aamulla oltiin lähdössä pappaa katsomaan ja mies siirsi leffan valmiiksi auton etuikkunalle että varmasti muistetaan palauttaa kun se on kokoajan näkösällä. Minä taas ajattelin että isäinpäivälahja pitää muistaa ottaa mukaan. Laitoin sen hautakynttilän viereen ja avaimet sekä puhelimen niiden päälle. Kun päästiin autoon huomasin että hautakynttilä oli jäänyt. Kävin sen sisältä hakemassa. Isäntä taas kurvasi Ärrän ohi vauhdilla, ja käännyttiin seuraavasta risteyksestä takaisin leffaa palauttamaan. Kun vihdoin päästiin matkaan ja oli ajettu 15km palasimme vielä kertaalleen takaisin - vaikka lahjan päältä oli otettu molempien avaimet, puhelimet ja vielä palasin hakemaan kynttilänkin, niin eipä vaan huomattu pakettia ottaa!

  Näitä muuten sattuu myös miehille. Ystäväni mies oli vauvan syntymän jälkeen useana yönä noussut syöttämään vauvaa. Sujui ihan hienosti siinä sängyn laidalla istuen muuten, paitsi että tuttipullo puuttui ja vauvakin nukkui toimituksen ajan omassa sängyssä...
  
  Tuttua? Olisi ihana lukea muidenkin häröilyjä, jätä kommentti!